Petrooli pipo ja huivi

Tammikuussa neuloin itselleni petroolin setin tai no, setissä puuttuu vielä lapaset. En ole aivan varma tulisiko lapasia käytettyä, joten en viitsinyt sellaisia turhaan tehdä. Huivi on ihana Suvi Simolan Frozen Silver, joka oli viime vuonna joulukalenteritarjouksessa. Olen tosin tämän ohjeen ostanut jo edellisvuoden joulukalenteritarjouksesta, mutta en muistanut sitä. Onneksi Ravelrysta huomaa, että se on jo kirjastossa eikä oikeasti tule ostettua tuplaa. Lanka on vielä ihanampaa Yarngrimoisen merinosukkalankaa, jota olen jo hetken jemmannut varastossani. Tarkemmin sanottuna yli kolme vuotta.

Huivia en mitenkään pingottanut, kastelin vain ja asettelin kuivumaan. Tykkään kyllä neuloa tällaisia suht yksinkertaisia, joissa on pintaneuleiden vaihtelua jonkin verran. Aina välillä pääsi ns. lepäämään ja neulomaan ainaoikeaa.

malli ja ohje: Frozen Silver (Suvi Simola)
lanka: Yarngrimoire Merino Sock
puikot: 4 mm
menekki: 175 g
neulottu ajalla: 1.-12.1.2018

Pipolanka on jämälankaa takista, jonka neuloin jokunen vuosi sitten. Luulin alkujaan, että mulla on ko. lankaa reilut 100 g, mutta sitä olikin reilut 200 g eli tästä tulisi vielä hyvin ne lapaset. Pipon ohje on Ravelrysta ilmainen, jossa on ainoastaan lasten kokoja. Lisäsin siihen yhden mallikerran ja hyvä tuli. Itse asiassa ehkä hieman liian löysä, jos toisen teen niin muistiin. Resori pienemmillä puikoilla ja vähemmillä silmukoilla.

malli ja ohje: I heart Cables (Justyna Lorkowska)
koko: muokattu taaperon piposta suuremmaksi
lanka: Cascade 220
puikot: 4,5 mm
menekki: 90 g
neulottu ajalla: 13.-15.1.2018

Langankulutuksellisesti helmikuusta on tulossa aika kehno kuukausi. En ole aloittanut yhtään työtä enkä saanut ensimmäistäkään valmiiksi. Pieni toive valmistua on yhdelle takille, mikäli tänään ehdin neulomaan nappilistat loppuun. Joka kerta päätän myös kirjata näitä mietteitä blogiin nopeammin ylös, etten unohda, kissanviikset. Käytän mieluummin sen ajan itse tekemiseen.

Mulla on muutenkin menossa kauhea neuleblokki, se takki joka saattaa valmistua, on tulossa langasta, jota olen hillonnut ainakin 10 vuotta. En edes erityisemmin pidä siitä langasta enää. Toisekseen se pistelee mielestäni liikaa eli olen taas tehnyt takin, jota ei voi käyttää. Tai se saattaa muuten vaan jäädä tulematta käyttöön. En tiedä onko tässä hommassa enää mitään järkeä? Miksi neuloa suurta lankavarastoa pois, jos harva päätyy edes käyttöön? Tai en yksinkertaisesti tarvitse 52. sukkaparia. Neulon toki ilokseni, mutta lankojen sijoituspaikka lankalaatikoista siirtyy vaatekaappiini ja marinoituu yhtälailla siellä.

Joitankin lankoja olen myynyt, oikeastaan aika paljonkin. Olen myös lahjoittanut lankojani pois, varsinkin jämälankoja. Jotain olen heittänyt kylmästi roskiin. Samoin valmiita neuleita olen lahjoittanut pois, muutaman olen myynyt paikallisella kirpparilla muutaman euron hintaan. Laitoin neuletakeilla hintalappuun kahden euron hinnan, josta jokainen neuloja voi päätellä, ettei sillä osteta edes lankoja. Työn hinnasta puhumattakaan. Yhden Noroista neulomani tunikan laitoin 12 eurolla myyntiin ja se varastettiin minulta. Ärsytti ja ärsyttää vieläkin, vaikka tästä on jo aikaa. Mielestäni käsinneulotusta, lähes käyttämättömästä vaatteesta 12 euroa ei todellakaan ole paha hinta. Tämän jälkeen ei huvita edes yrittää myydä niitä ylimääräisiä ja käyttämättömiksi jääneitä töitä.